Tässä kirjoituksessa on sekä henkilökohtaista että yhteiskunnallista asiaa. Olen aloittanut kognitiivisen psykoterapeuttikoulutuksen. Psykoterapiakoulutuksen hinta on kova koulutuksen omasta pussistaan maksavalle ammattilaiselle, ja tämä vaikuttaa minun elämääni. Tästä kerron tarkemmin.
Ensimmäiset askeleet tiellä psykoterapeutiksi
Miksi halusin opiskelemaan psykoterapeutiksi? Psykoterapia kiinnosti minua suuresti silloin, kun aikanaan hain opiskelemaan psykologiaa. Siitä elämä vei minua toiseen suuntaan, mutta nyttemmin olen löytänyt ihan uuden innostuksen aihepiiriin. Pidän paljon nykyisestä työstäni psykologina YTHS:llä. On erittäin kiinnostavaa ja myös koskettavaa työskennellä fiksujen opiskelijoiden kanssa, joilla on elämässään vaikeita asioita. Se saa elämän tuntumaan merkitykselliseltä, ja olen innostunut asiakkaideni prosessien pohtimisesta voidakseni auttaa heitä parhaalla tavalla. Samalla olen työssäni huomannut, että lisäopista olisi hyötyä. Ja lyhytterapiaprosessit asiakkaideni kanssa päättyvät nopeasti. Tähän liittyy myös huolta, löytävätkö psykoterapiaa tarvitsevat asiakkaani itselleen terapeutin. Tämä on saanut minut pohtimaan, että mielelläni tekisin tulevaisuudessa pitkiä psykoterapioita.
Päätin siis hakea kognitiiviseen psykoterapiakoulutukseen, jonka lähiopetus pidetään Oulussa. Koulutuksen kesto on 25.8.2022 alkaen 3,5 vuotta. Niinpä siis laadin hakemuksen, mikä vaati ihan kohtalaisesti vaivannäköä. Huhtikuussa kävin Oulussa kummankin pääkouluttajan erikseen haastateltavana. Kokemus oli jännittävä, ja kysymykset haastavia. Sain kuulla, että kelpoisuusehdot täyttäviä hakijoita oli koulutuksen maksullisuudesta huolimatta selvästi enemmän kuin paikkoja koulutuksessa. Huolellisesti valmistautuneena taisin pärjätä haastattelussa hyvin, ja ilokseni sain sitten keväällä tiedon valinnastani koulutukseen.
Koulutuksen ensimmäinen seminaari on nyt takana. Tunnelmani ovat sen jäljiltä innostuneet. Kurssikaverit ovat mukavia ja kiinnostavia ihmisiä eri puolilta Suomea. Huomasin muuten ensimmäisen seminaaripäivän aluksi päätyneeni sattumalta istumaan toisen kuopiolaisen viereen. Ensimmäiset seminaaripäivät olivat melkoinen kuormituksellinen haaste aivoille. Samalla sai nimittäin tutustua uusiin ihmisiin ja ottaa tietoa koulutuksen käytännön järjestelyistä. Lisäksi kouluttajamme opettivat meille jo tiukkaa terapia-asiaa.
Tässä ryhmäkuvassa on suurin osa ihmisistä, joiden kanssa on määrä opiskella psykoterapeutiksi seuraavat 3,5 vuotta. Minä olen eturivissä tutussa ruskeassa hatussani.
Ensimmäiselle syksylle on edessä vielä kaksi erillistä kahden seminaaripäivän settiä Oulussa. Lisäksi on neljä työnohjaustapaamista, näillä näkymin kolme näistä Oulussa ja yksi etänä, eivätkä työnohjausajankohdat ainakaan minun pienryhmälläni osu sujuvasti Oulun seminaaripäivien yhteyteen. Samalla on tarkoitus aloittaa työskentelyä omien koulutuspsykoterapiapotilaiden kanssa. Ensi vuoden puolella on edessä lisää seminaareja, työnohjauksia ja koulutusterapiapotilaiden kanssa työskentelyä. Ja lisäksi käymme ensi vuoden puolella läpi 40 tuntia ryhmäterapiaa 5 päivälle jaettuna (näillä näkymin nimenomaan Oulussa). Myös oma psykoterapia, vähintään 40 tuntia, on määrä käydä läpi, ja omalta osaltani odotankin sitä innolla. Oman terapian voi sentään käydä Kuopiossa.
Psykoterapiakoulutuksen hinta vetää hiljaiseksi
Mitä tämä merkitsee taloudellisesti? Oma talouteni tulee olemaan tiukalla. Itse koulutusmaksu on karvan verran alle 15000 euroa. Ryhmätyönohjaus maksaa 5600 euroa osallistujaa kohden. Ryhmäterapiasta saa maksaa 1600 euroa. Ja oma yksilöterapia maksaa noin 4000 euroa. Jo haastattelut koulutukseen valintaa varten maksoivat 200 euroa sekä tietenkin matkakulut. Maksan koulutukseni itse. Työnantaja voi korkeintaan maksaa koulutuksen työnohjauksia, joskin tämä voi sitten estää tai rajoittaa rahankäyttöä työnantajan muuten minulle kustantamiin työnohjauksiin. Koulutuksen myötä tulee pakollisia poissaoloja normityöstä, minkä tulen tuntemaan palkassani. Lisäksi koulutuksen osallistujat huolehtivat itse matkoistaan ja majoituksistaan kuluineen koulutuksen yhteydessä. Mainittakoon muuten, että jossain muussa psykoterapiakoulutuksessa kokonaishinta ja sen rakentuminen voivat olla aivan erilaisia. Joka tapauksessa kalliiksi kaikki psykoterapiakoulutukset käyvät. Psykoterapiakoulutuksen hintaa ei voi vähentää verotuksesta.
Psykoterapiakoulutuksen hinta mietityttää minua.
Psykoterapiakoulutuksen hinta rajoittaa siis sitä, kuka terapeutiksi voi kouluttautua. Pätevällä ja motivoituneella ihmisellä pitää olla maksuhalukas työnantaja tai riittävät omat taloudelliset resurssit. Tämä kaventaa sitä, millaisista ammattilaisista tulee psykoterapeutteja. Ja psykoterapeuteista on pulaa. Meidän koulutuksessamme kaikki aloituspaikat saatiin täytettyä helposti. En tiedä, päteekö tämä kaikkiin psykoterapeuttikoulutuksiin. Lisäksi niitä aloituspaikkoja koulutukseen tarvittaisiin lisää, sillä psykoterapeuttipulan lisäksi terapeutteja on eläköitymässä lähivuosina suuri määrä – tässä erinomaisessa kirjoituksessa kerrotaan tarkemmin siitä, kuinka aliresursoitua psykoterapiakoulutus on.
Psykoterapiakoulutuksen muuttamista maksuttomaksi vaadittiin Psykoterapian puolesta ‑kansalaisaloitteella. Niin kuin tämä artikkeli kertoo, eduskunnan sivistysvaliokunta linjasi, että asiaa on syytä selvittää lisää. Eli asian tiimoilta konkreettisia edistysaskelia saadaan odottaa valitettavan pitkään. Vaikka muutos lienee tulevaisuudessa vääjäämätön, en kuvittele hetkeäkään, että itse välttäisin koulutuksen taloudellisen taakan.
Edessä oleva kehityspolku täyttää minut innostuneella jännityksellä ja ilolla, vaikka samalla haasteiden määrä myös hieman hirvittää. Joudun myös miettimään ajankäyttöäni ja kysymään, onko aikaa kaikkeen, mihin aikaa käytän. Ja mikä vaikeinta, melontavarusteiden ostelussa on noudatettava pidättyväistä linjaa.
Tämän artikkelin lukijoita voi kiinnostaa myös aiempi artikkelini nuorten pahoinvoinnista ja mielenterveysasioista Kuopiossa.