Kohtaan työssäni päivittäin nuoria, joilla on vaikeaa. Uskallan sanoa, että tiedän erittäin paljon siitä, mitä on nuorten pahoinvointi Kuopiossa. Nämä nuoret todella fiksuja, ja pohtivat usein tilannettaan avoimesti ja oivaltavasti. Ja silti todella suuri osa on masentuneita. Paniikkihäiriö ja muut ahdistukseen liittyvät ongelmat ovat myös hyvin yleisiä. Myös viiltelyä ja muuta itsensä satuttamista sekä syömiseen liittyviä pulmia esiintyy paljon. Opiskelijoiden stressitasot ovat kaikkiaan usein korkealla. Kuulostaako työni helpolta ja miellyttävältä? Olen siis opiskeluhuollon psykologi Kuopion kaupungin palveluksessa, ja asiakkaani ovat toisen asteen oppilaitosten opiskelijoita. Arvostan ja kunnioitan asiakkaitani suuresti. Tunnen työni tärkeäksi ja rakastan monia asioita siinä. En kuitenkaan kaikkia asioita.
Nuorten pahoinvointi vetää ammattilaisenkin mietteliääksi.
Arki asiakkaiden pahoinvoinnin keskellä
Asiakkaita minulla on kaiken kaikkiaan paljon. Ja tosiaan moni heistä on varsin huonovointisia. Esimerkiksi jo mainitsemani itsensä viiltely sisäisen pahoinvoinnin hallitsemiseksi ei siis ole asiakkaillani ollenkaan harvinaista. Tällaiset nuoret tarvitsevat tiivistä ja pitkäaikaista keskustelutukea. Kalenteri on kuitenkin täynnä. Uusi asiakkaita riittää asiakkuuteen rajattoman tuntuisesti. Laki vaatii, että opiskeluhuollosta aikaa pyytävälle nuorelle aika on tarjottava viimeistään seitsemäntenä oppilaitoksen työpäivänä. Näiden ensiaikojen sijoittaminen kalenteriin ei ole helppoa eikä aina onnistu lain vaatimassa ajassa. Kova asiakaspaine ja ensiaikojen tarjoamisen priorisointi johtaa sitten siihen, että niille ensiaikaa seuraaville käynneille on vielä vaikeampaa löytää tilaa kalenterissa. Niitä ei pysty tarjoamaan niin tiheään kuin olisi tarvetta. Ja käyntien toteutuminen harvakseltaan ei välttämättä ole hyväksi nuoren voinnille.
Opiskeluhuollossa työskentelemme tiiviinä tiiminä, jonka muodostavat psykologit ja kuraattorit. Voin todeta, että porukka koostuu mahtavista ammattilaisista. Työ koostuu kahdesta osasta. Toinen on yhteisöllinen työ, jolla pyritään tekemään kouluyhteisöt ja koulun ilmapiiri opiskelijoiden hyvinvointia tukeviksi ja pahaa oloa ennaltaehkäiseviksi. Toinen on yksilötyö yksittäisten opiskelijoiden kanssa, joka minun työnkuvassani painottuu voimakkaasti. Käytännössä yhteisölliselle työlle jää useimmilla työntekijöillä selvästi vähemmän aikaa, koska yksilötyö kuormittaa niin paljon. Tämä rajoittaa esimerkiksi mahdollisuuksia puuttua negatiivisiin ryhmävuorovaikutusilmapiireihin tai jakaa opiskelijoille taitoja stressin ja negatiivisten tunteiden käsittelyyn.
Opiskeluhuollon organisaatiossa on asiakaspaineesta johtuen tehty linjaus, että asiakkuuksien suositeltu pituus olisi noin viisi käyntiä. Intensiivisempää tukea tarvitsevat nuoret pitää ohjata eteenpäin. Kaikkein huonovointisimmat nuoret voivat päästä nopeasti nuorisopsykiatrialle. Hieman parempivointiset nuoret jonottavatkin sinne kuukausikaupalla. Ne nuoret, joiden oireita ei katsota riittävän vaikeiksi nuorisopsykiatrialle, saavat jonottaa kaupungin tarjoamiin nuorten mielenterveyspalveluihin jopa seitsemän kuukautta.
Käytännössä siis opiskeluhuollossa joutuu tekemään vaikeita valintoja. Nuori tulee odottamaan jatkohoitoon pääsyä ties kuinka kauan. Olisi epäeettistä lopettaa työskentely ohjeistettuun viiteen käyntiin. Nuorta on pakko kannatella tarjoamalla lisää vastaanottoaikoja jatkohoitoon pääsyä odoteltaessa. Tämä on taas pois muiden asiakkaiden tukemiseen tarjolla olevasta ajasta.
Ongelmien takana on päätöksiä ja tekemättömiä päätöksiä
Kuopiossa on juuri vuodenvaihteessa lakkautettu nuorten vastaanotto Sihti, joka oli nuorten matalan kynnyksen mielenterveyspalvelu. Ratkaisu on ollut käsittämätön ja on osaltaan johtanut tilanteen kriisiytymiseen. Käytännössä Sihti lakkasi ottamasta uusia asiakkaita jo hyvissä ajoin vuonna 2020. Tässä Ylen uutisessa on tunnelmia kesältä 2020.
Sihdin työresurssi siirrettiin tarjoamaan perheneuvolapalvelua 13-16 vuotiaille nuorille ja heidän perheilleen. Kuopio oli rikkonut lakia pitkään, kun tämä ikäryhmä ei perheneuvolapalvelua saanut. Kuitenkin Sihdin lakkauttaminen tämän mahdollistamiseksi on ollut oireilevien nuorten hoitoketjuissa painetta lisäävä asia. Nuorten tilanne on sen myötä vaikeutunut. Ratkaisu kertoo päättäjien arvomaailmasta.
Ei ole kyse siitä, etteikö Kuopion päättäjillä olisi ollut saatavilla tietoa tilanteesta. Kiinnostuneet päättäjät kyllä tietävät, että nuorten pahoivointi on tämänhetkisille palveluille liian laajaa ja vaikeaa. Nuorisopsykiatrian käyntimäärät nuorten määrään nähden ovat Kuopiossa olleet vuosikausia koholla valtakunnalliseen tasoon nähden. Tämä on noteerattu Kuopion hyvinvointikertomuksessa, myös viimeisimmässä versiossa. Luonnollisesti hoitotakuita ei ole kyetty noudattamaan kaupungin tarjoamissa nuorten mielenterveyspalveluissa, minkä Kuopion tarkastuslautakunta on arviointikertomuksessaan noteerannut lukuisia kertoja.
Valitettavasti rahanjaosta päätettäessä muut prioriteetit on nähty tärkeiksi. Erityisesti talouskuripolitiikkaa ovat Kuopiossa ajaneet perinteiset suuret puolueet, Keskusta, Kokoomus ja SDP. Vaalien alla sitten kelkat kääntyvät. Esimerkiksi Kuopion kaupunginhallituksen puheenjohtaja, Keskustan Antti Kivelä, esiintyi vappupuheessaan nuorten mielenterveyspalveluiden puolustajana. Tämä särähti kovin kummallisena tarkkaavaisen kuulijan korvaan. Mikseivät nuorten mielenterveysasiat ole olleet tärkeitä viimeisen 4 vuoden aikana? Kivelä itse ja hänen puolueensa ovat olleet keskeisimpiä vaikuttaja kaupungin budjeteista päätettäessä.
Mitä työntekijänä mietin?
Pahoinvoivat nuoret ovat tietenkin tilanteen varsinaisia kärsijöitä, mutta ei tällaisin resurssein työskentely myöskään työntekijän omalle työhyvinvoinnille ihanteellista ole. Työntekijänä joutuu kiinnittämään huomiota omaan palautumiseensa. Vapaa-ajan asioihin liittyvä kriisi voisi tämän työkuorman alla olla myrkkyä omalle jaksamiselle. Kuopion kaupunki ei myöskään näyttäydy kaikille ammattiryhmille houkuttelevana työnantajana, kun työruuhka on päätetty kriisiytymään. Sumaa on pahentanut se, että nuorten mielenterveysyksikköön on ollut ainakin psykologien rekrytointivaikeuksia. En ihmettele ollenkaan sitä, ettei mahdottoman ja pikemminkin kasvussa olevan jonon purkajaksi aliresursoituun yksikköön hypppääminen houkuttele, jos työnhaussa on vaihtoehtoja. Psykologeilla niitä vaihtoehtoja on. Muiden ammattiryhmien työnteköitä kyllä olisi palkattavissa. Rekrytointihaasteet eivät olekaan ongelman ytimessä mutta ikävä sivutuote palveluiden huonosta organisoimisesta. Jos työt olisi organisoitu hyvin, mitään erityisiä rekrytointiongelmia ei olisi.
Tältä se vastaanottotyö näyttää. Nykyään kyllä todellisissa asiakastilanteissa käytän aina maskia.
Omalta osaltani työurani jatkuu, ja runsaat määrät pahoinvointia tulen todennäköisesti kohtaamaan tulevissakin työpaikoissani. Kuopiolaisten nuorten hätä on kuitenkin jättänyt minuun jäljen. Niin paljon kuin omaa ammattikuntaani ja muiden samalla kentällä työskentelevien ammattikuntien tekemistä arvostankin, yksittäisten työntekijöiden venymistä en näe mahdollisuutena ongelmatilanteen ratkaisemiseksi.
Muutoksen tarve on huutava – näillä keinoin nuorten pahoinvointi kuriin
Pitkällä aikavälillä meidän on tehtävä merkittäviä muutoksia yhteiskunnassamme. On kuitenkin myös konreettisia muutoksia, joita Kuopiossa on syytä ajaa nopeasti.
1. Kaupungin strategia
Ensiksi haluan nostaa keskusteluun epäonnistumisen Kuopion kaupungin strategian laatimisessa ja toteuttamisessa. Strategian otsikko on Hyvän elämän pääkaupunki. Kuulostaako sellainen kaupunki, jossa mielenterveydellään oireilevat nuoret jonottavat jatkohoitoon seitsemän kuukautta, hyvän elämän pääkaupungilta? Mielestäni otsikko on irvokasta sananhelinää. Strategiassa eräs päätavoitteista on Hyvinvoiva Kuopio. Sen alaotsikoista eräs, varhainen tuki, pitäisi luontevasti sisällään vaikkapa riittävästi resursoidut oppilas- ja opiskeluhuoltopalvelut, jotka pystyvät nuorille tarjoamaan sitä varhaista tukea. Itse strategian laatimisessa tätä ei kuitenkaan ole käsitetty. Painopisteiksi on nostettu ainoastaan ennaltaehkäisevä perhetyö sekä ikäihmisten kotona asumisen tukeminen.
Strategian otsikothan eivät itsessään kenenkään oloa paranna. Strategian pitäisi ohjata kehittämään ja seuraamaan kaupungin toimintaa strategian mukaisesti. Kun nuorten pahoinvointi ei suoraan näy strategiaan kirjattujen mittareiden kautta, ei nuorten palveluiden parantaminenkaan ole ollut korkealla asialistalla. Minä haluan selvitettäväksi, millaiset mittarit lasten ja nuorten pahoinvointi voisivat saada koko kaupungin päätöksenteon kohentamiseksi.
Tarvitsemme suuria muutoksia. Olen valmis taistelemaan voidakseni vaikuttaa nuorten palveluihin.
2. Työntekijöiden työolot
Toiseksi kaupungin työntekijöiden työolot ja työkuorma on saatava sellaisiksi, että lasten- nuorten ja perheiden voinnin tukemisessa tärkeät osaajat eivät uuvu eivätkä tilaisuuden saadessaan vaihda työpaikkaa esimerkiksi yksityiselle sektorille. Mielenterveysasioiden kanssa työskentely on mielekästä, jos kokemus ajallisista resursseista ja työorganisaation tuesta ja joustavuudesta ovat positiiviset. Jos kokemus on toisenlainen, jaksamisen ja työhönsä pitkäaikaisesti sitoutumisen kanssa voi monella olla niin ja näin.
3. Palveluiden kokonaisuus
Kolmanneksi on tehtävä merkittäviä panostuksia laajaan palvelukenttään. Monenlaisten palveluiden toimivuus heijastuu perheiden, lasten ja nuorten hyvinvointiin, ja kaikkien resurssit ovat liian tiukalla. Varhaiskasvatuksen on oltava maksutonta ja kaikille halukkaille helposti saatavilla, ja siellä ja koulussa on oltava kyllin pienet ryhmäkoot ja riittävästi aikuisia lasta kohti. Neuvoloissa on oltava tarjolla psykologin tukea ja asiantuntemusta lasten kehitykseen liittyvissä ongelmissa. Sosiaalihuollon puolella perhepalveluilla on oltava riittävät resurssit tehokkaaseen varhaiseen tukeen perheille. Samoin perheneuvolapalvelut ovat tärkeitä.
4. Matalan kynnyksen keskustelutuki nuorille
Neljänneksi pahoinvointiin on erityisesti puututtava panostamalla lisää nopeaan keskustelutukeen. Oppilas- ja opiskeluhuoltoon on perustettava lisää psykologin ja kuraattorin pysyviä tehtäviä, niin että oppilasmäärät työntekijää kohtaan saadaan paljon nykyistä tasoa matalammalle. Samalla myös ennaltaehkäisevälle yhteisölliselle opiskeluhuoltotyölle jää riittävästi aikaa. Tähän liittyen hallitusohjelmaan onkin kirjattu, että työntekijäkohtaisista oppilasmääristä laaditaan sitovat valtakunnalliset mitoitustasot. Lakialoite asiasta on valmisteilla ja tällä tietoa odotettavissa eduskuntaan tänä vuonna. Kuopion on joka tapauksessa oltava kerrankin aloitteellinen niin että nuorten pahoinvointi saadaan oma-aloitteisesti siedettävälle taholle. Meidän ei tule odottaa että valtiovalta joutuisi pakottamaan meitä hoitamaan nuortemme tukemisen kunnolla. Opiskeluhuoltoon panostamisen ohessa nuorten vastaanotto Sihti on tuotava takaisin.
Nuorilla on toivoa
Kaikesta asiakkaideni pahoinvoinnista huolimatta näen työssäni paljon toivoa. Nuoret joiden vointi helpottaa työskentelyn myötä, ovat asia jonka vuoksi työtä jaksaa. Keskustelut, joissa sekä nuori että työntekijä ymmärtävät jotain uutta elämästä, ovat arvokkaita. Näillä nuorilla on elämä edessään, ja he ovat meidän sukupolveamme fiksumpia. He löytävät ajan kanssa paikkansa maailmassa, kunhan olemme heidän tukenaan etenkin vaikeimpina hetkinä. Eikä tämän järjestelmän remontoiminen heidän tuekseen ole mahdoton haaste. Minä haluan olla tekemässä sen. Siksi tarvitsen ääniä kesäkuun kuntavaaleissa. Emme voi odottaa aikaa, jolloin nykynuoret pääsevät tarttumaan poliittiseen valtaan järjestelmän korjatakseen. He joutuisivat korjaamaan järjestelmää, joka petti heidän sukupolvensa.
**
Jälkikäteen lisätään tähän artikkeliin kaksi linkkiä. Kirjoituksessa maksuttomasta ehkäisystä puhun laajemminkin toiminnastani perusturva- ja terveyslautakunnassa, myös nuorten mielenterveyteen liittyvissä asioissa. Ja tässä kirjoituksessa puolestaan kerron siitä, kuinka itse aloitan psykoterapeuttikoulutusta.