Tämä on kertomus polustani itselleni rakkaan harrastuksen parissa ja toiminnastani melojien yhteisön rakentajana. Kallan Melojat on ollut todella keskeinen asia minun elämässäni viimeisten vuosien ajan. Tarinaa riittää ja liikkeelle lähdetään kaukaa harrastukseni alusta.
Melontainnostukseni syttyminen
Olen aloittanut melontaharrastukseni asuessani Jyväskylässä. Vuonna 2012 minulla oli uusi liikuntamuoto haussa. Sikäläinen hauskasti nimetty melontaseura, Melanvilauttajat, järjesti kursseja, mutta ne olivat niin suosittuja etten mahtunut mukaan ollessani liian myöhään liikkeellä. Niinpä jouduin etsimään, missä olisi vielä sinä kesänä melontakurssi tarjolla. Tampereen Vihurin kurssille elokuussa mahtui. Vihurin pitämällä melonnan peruskurssilla sain hyvän johdatuksen melonnan pariin. Tämän jälkeen ehdin vielä liittyä Melanvilauttajiin ja meloa Tuomiojärvellä loppukesästä ja alkusyksystä.
Olin utelias kokeilemaan erilaisia melontamuotoja ja oppimaan uusia taitoja. Talvella 2012-2013 kävin myös yhden kerran mittaisella Melanvilauttajien eskimokäännöskurssilla uimahallissa. Opastettuna sain kurssilla jopa kertaalleen onnistuneen pyörähdyksen aikaan. Vielä ei kuitenkaan uusi taito tullut syvemmin opituksi eikä siihen voinut tositilanteessa luottaa.
Melonnan peruskursseilla harjoitellaan perustaitoja. Tämä kuva meidän kurssiltamme.
Koskimelonnan maailmaan ja mukaan seurayhteisöön
Se, ettei ohiajavan moottoriveneen nostama aallokko herättänyt kauhua vaan tuntui ennemmin miellyttävältä ja toivotulta, rohkaisi minua. Niinpä olin halukas kokeilemaan koskimelontaa. Alkukesästä 2013 lähdin Melanvilauttajien kokeneiden koskimelojien mukaan ensimmäisille koskikokeiluilleni Kapeenkoskelle Laukaan ja Äänekosken rajalla. Ensimmäisellä kerralla jopa pysyin pystyssä kaatumatta, ja kosken laskeminen teki minuun vaikutuksen. Tätä halusin oppia lisää. Kävin koskikurssin ja muutenkin kokeneempia koskimelontaan johdattajia riitti. Porukka oli mukavaa, hyväntuulista ja avuliasta.
Tajusin, että koskimelojat ryhmäytyvät mukavasti, koska koskelle lähdetään käytännössä aina porukalla eikä yksin, niin kuin retkimelojat voivat meloa. Koska virtaava vesi kaataa melojan helposti eikä eskimokäännös ollut minulla hallussa, uinteja tuli runsaasti. Huomasin kuitenkin, ettei helpossa koskessa uiminen ole oikein tehtynä vaarallista. Lisäksi kokeneemmilla melojilla riitti kärsivällisyyttä kerta toisensa jälkeen pelastaa minut rannalle kajakkia tyhjentämään. Ja itse melonta lumosi minut. Melojan ja aaltojen yhteinen tanssi olivat jotain kaunista ja ihanaa, jotain mitä minulta oli aina puuttunut. Koskessa unohdin kaiken muun, olin täydellisesti läsnä siinä hetkessä.
Melanvilauttajat paljastui todella mukavaksi ja lämminhenkiseksi seuraksi myös laajempana yhteisönä. Lähdin heti ensimmäisen melontakesäni jälkeen rohkeasti paikan päälle seuran syyskokoukseen, vaikken silloin vielä tuntenut seurasta ketään. Tämä oli siis ennen ensimmäisiä koskikokeilujani. Syyskokoukseen yhdistettiin aina kauden päättäjäiset / pikkujoulut, ja niissä kekkereissä käyminen jäi tavaksi. Näissä yhteyksissä huomasin, että seuran asioista keskusteltiin innostuneesti ja porukka oli nuorekasta ja avarakatseista. Koskimelojat muodostivat merkittävän ryhmittymän aktiivisista seuran jäsenistä. Samalla huomasin, että seurassa koskimelojia arvostettiin. Eri melontamuotojen harrastajien välillä ei ollut vastakkainasettelua. Kaikki hyväksyivät, että erilaiset melontamuodot rikastuttavat seuraa ja niitä varten myös tarvitaan riittävän laadukasta kalustoa.
Jatkoin koskimelonnan opettelua Melanvilauttajien melonnoilla vuosina 2014 ja 2015 vaikka muutin Mänttään ja sitten Keuruulle. Eskimokäännöskin alkoi hiljalleen sujua, vaikka uinteja yhä usein tulikin. Melonta oli kilometrien arvoista.
Koskimelonta vie melojan kauniisiin paikkoihin ja tunnelmiin. Tässä ollaan talvisella Konnekoskella.
Uusi alku Kallan Melojissa
Muutin Kuopioon vuoden loppuvuodesta 2015. Tahdoin ilman muuta säilyttää edelleen Melanvilauttajien jäsenyyden. Halusin kuitenkin liittyä myös kuopiolaisen melontaseuran, Kallan Melojien jäseneksi. Kuopiossa melontaahan voi harrastaa myös Puijon Ladussa, mutta se on monen lajin yleisseura. Niinpä Kallan Melojat melonnan erikoisseurana oli minulle itsestään selvä valinta.
Kallan Melojiin tullessani havaitsin, että koskimelojien piirit olivat seurassa todella pienet. Seuran jäsenistö vaikutti olevan iäkkäähköä, ja ikä puolestaan voi nostaa kynnystä koskeen lähtemiselle. Myös hieman pidempi matka koskille kuin Jyväskylästä näyttäytyi haittaavana tekijänä. Seuran toiminnasta tiedotettiin jäsenistölle mielestäni turhan niukasti Saimme kuitenkin pidettyä koskikurssin tuona kesänä, ja kokemus oli hyvä myös itselleni kokeneempien koskimelojien apuohjaajana.
Kallan Melojien tukikohta Kenola on melojalle paikka, jossa on helppo viihtyä ja viipyä.
Hallitusvastuuseen
Tarjouduin lähtemään Kallan Melojien hallitukseen loppuvuoden 2016 vuosikokouksessa, jossa oli paikalla häkellyttävän vähän ihmisiä – silloisen hallituksen jäsenten lisäksi vain kolme muuta seuran jäsentä. Hallitukseen pääsystä ei luonnollisesti ollut kilpailua. Myös hallituksen sisällä tunnelma vaikutti alussa väsähtäneeltä. Useampi ihminen vaikutti odottavan kautensa loppua ja hallituksesta pois pääsyä. Ilmapiiri hallituksessa ei muutenkaan ollut avoin ja dynaaminen. Minä kuitenkin laitoin seuran tiedottamisen täysin uudelle tasolle. Aloin kirjoittaa perusteellisia jäsentiedotteita siitä, mitä seurassa tapahtui. Nämä tiedotteet saivat heti paljon kiitosta. Lisäksi toimin jäsensihteerinä.
Olin nähnyt Jyväskylässä Melanvilauttajissa avoimen, aktiivisen ja ideoita tuottavan seurayhteisön ja olin varma, että Kuopiossakin sellainen olisi mahdollista luoda. Koskimelonnan nostaminen alennustilastaan olisi yksi tärkeä osa tätä projektia. Jouduin kuitenkin hallituksessa kamppailemaan siitä, voisinko vaikuttaa asioihin. Esitykseni vaatimattomasta rahallisesta panostuksesta koskikalustoon kuitattiin kyselemällä, kuka mahdollisesti ostettavilla uusilla kajakeilla muka meloisi ja oliko tarkoitukseni ehkä hankkia seuran varoilla kajakkeja käytännössä jonkun henkilön yksityiseen käyttöön. Seuralla oli kyllä rahaa. Silti oli vaikeaa saada aikaan keskustelua, mitä varten se raha oli ja mikä olisi sille mielekästä käyttöä.
Aloin kesällä 2017 vetää Kallan Melojien koskimelontoja Konnekoskella. Olin ollut aiemmin apuopettajana ja olin jo itsekin melonut koskessa kohtalaisen paljon, mutta päävastuun ottaminen opetuksesta oli minulle uusi askel. Käytettävissä olevasta kalustostakin oli pulaa. Toisaalta kalustopula oli yhteydessä positiiviseen asiaan: koskeen lähtijöitä oli. Löysinkin välillä koskimelontaa edeltävänä päivänä itseni ajelemasta Saaristokaupunkiin lainaamaan kanssamelojan kajakkeja seuran kaluston täydentämiseksi. Ja melonnan jälkeen piti vielä huolehtia kaluston palauttamisesta. Löysin kuitenkin itsestäni sen, että koskimelonnan opettaminen oli minun juttuni. Ja ihmiset myös pitivät opetuksestani.
Ensimmäisen seuran koskimelontakesän jälkeen pystyin sitten osoittamaan hallitukselle, että kalustolle oli todella käyttöä. Sinnikäs työ palkittiin, ja nyt kaluston hankkimiseen löytyi viimein lupa. Vuodeksi 2018 piti myös löytää puolen hallituksen verran uusia henkilöitä, ja minulla oli keskeinen rooli siinä, että uudet henkilöt löytyivät. Samalla hallituskin muuttui jo askeleen aktiivisempaan ja uudistushenkisempään suuntaan. Vuonna 2018 suoritin Suomen melonta-ja soutuliiton melontaohjaajan muodollisen pätevyyden. Tosin sillä ei ollut kauheasti merkitystä koskessa ohjaamisen kannalta, olinhan jo edellisenä kesänä opettanut melontaohjaajia, joilla ei ollut koskimelonnasta kokemusta. Ja isompi oppi koskimelonnan opettamisesta minulle oli tarttunut jyväskyläläisistä konkareilta, jotka olivat minua opettaneet. Kesällä 2018 seuran koskimelonnat jatkuivat johdollani.
Yksi upeista muistoista on Melanvilauttajien ja Kallan Melojien yhteistyönä toteuttama koskikurssi Kapeenkoskella vuonna 2017.
Puheenjohtajaksi nousu
Loppuvuoden 2018 vuosikokouksessa Kallan Melojat valitsi puheenjohtajan uudelle kaksivuotiskaudelle. Minulla oli kunnia saada jäsenistön luottamus puheenjohtajana toimimiseen kahden seuraavan vuoden ajan. Kerroin valinnastani Facebook-julkaisussa. Mainitsin olevani täynnä onnea, lämpöä ja liikutusta.
Tulin Kallan Melojien puheenjohtajaksi tilanteessa, jossa aktiivisten seuratoimijoiden määrä oli laskemaan päin. Pian valintani jälkeen totesin, että minun täytyi ehdottomasti olla hullu, kun halusin tämän työmaan vastuulleni. Yhdistystoiminnassa yleensäkin jäsenistön odotukset yhdistyksen tarjoamista asioista ja jäsenistön halu työskennellä näiden asioiden tuottamiseksi kohtaavat harvoin. Ja Kallan Melojat oli jo valmiiksi toiminnaltaan varsin aktiivinen seura.
Ensi töikseni halusin demokratisoida seuran hallituksen päätöksentekoa ja parantaa ilmapiiriä. Tein uudelle hallitukselle tiettäväksi, että asioista päätetään enemmistöpäätöksinä, eikä minulla ole kaikkea viisautta asioissa.
Tiedottamisen osalta Kallan Melojien nettisivujen uudistus, joka oli laitettu alulle jo ennen minun nousuani puheenjohtajaksi, oli suuri työmaa, Sisältöjä uusille sivuille tarvittiin nimittäin todella paljon. Ja minähän työskentelin niiden kanssa. Nettisivut valmistuivat ja ovat saaneet kiitosta osakseen. Nettisivuilla seuran ilme ulospäin laitettiin kuntoon. Jäsenistölle tiedottamisessa jatkoin laajamittaista, selkeää ja avointa asioista kertomista jäsentiedotteissa.
Koskimeloja on seurahommissa löytänyt itsensä yllättävän monta kertaa melomasta ja kantamasta retkikajakkia. Koskikajakkiin verrattuna retkikajakki on melkoinen ruotsinlaiva.
Seurayhteisön elävöittäminen
Olen puheenjohtajana pyrkinyt innostamaan ja rohkaisemaan ihmisiä opettelemaan ja kokeilemaan uusia melonnallisia asioita. Tämä on edistänyt ihmisten tietä, joillakin melonnanohjaajiksi, toisilla koskimelojiksi. Ja samoin yhdistystoiminnan puolella olen kannustanut uusia ihmisiä ottamaan vastuuta seuran asioista. Ensimmäisen hallitusvuoteni syksystä asti hallituksen uusien jäsenten rekrytointi on langennut minun harteilleni, ja hallitukseen on joka vuodelle myös löydetty ihmiset. Seuran jäsenistö puolestaan on osoittanut minulle luottamusta valinnut minut seuran puheenjohtajaksi uudelle kaudelle myös melontavuosiksi 2021 ja 2022.
Minun johdollani Kallan Melojat katsoo tiukasti eteenpäin. Uusia tapoja tehdä asioita pohditaan, ja myös isompia uudistushankkeita sääntöjen ja tukikohta-asioiden suhteen on vireillä. Melonnan peruskurssiryhmiä on pidetty aiempaa enemmän, mikä on mahdollistanut entistä useammalle henkilölle melontaharrastuksen aloittamisen. Seuran jäsenmäärää on saatu jonkin verran nostettua, mutta tärkeämpää on se, että innostuneiden ja aktiivisten osallistujien määrä on noussut. Samoin nuorten ja nuorehkojen ihmisten määrää on saatu nostettua. Myös syvimmän rakkauteni, koskimelonnan, pariin on tulijoita ollut aiempaa enemmän ja ajoittain koskelle onkin saatu kunnon porukkareissuja.
Kallan Melojat on tärkeä yhteisö nykymaailmassa, missä tarjolla oleva yhteisöllisyys on rajallista. Kuten monissa yhteisöissä, Kallan Melojissakin yhteisöön pääsee parhaiten sisälle olemalla aktiivinen, innostunut ja halukas tekemään asioita yhdessä. Itse olen tehnyt kaikkeni, jotta yhteisö olisi avoin ja vastaanottavainen uusille tulijoille. Koronapandemia teki omat haasteensa yhteisölliselle tekemiselle. Yhdessä tekemisen intoa pandemia ei kuitenkaan pysty sammuttamaan.
Alkuvuoden 2020 uimahallivuoroillamme oli kerrassaan mainio meininki.
Melojien yhteisön merkitys minulle
Oman melontani suhteen olen aloittelijoiden osaamiseen verrattuna päässyt varsin pitkälle ja olen pätevä koskimeloja. En kuitenkaan ole halunnut nostaa etusijalle loputonta omien melonnallisten haasteiden etsintää, vaikka kunnioitankin suuresti näin eläviä kanssamelojia. Minulle tärkeintä on yhteisöni, ja sitä varten haluan olla Kuopiossa valtaosan ajastani. Olen kohdannut upeita koskia melontaurallani ja kaipaan niitä, mutta yhteisöni on tärkeämpi.
Uusien melonnallisten taitojen opettelu on kaunista ja lihaskuntoa kehittävää toimintaa.
Uskon, että Kallan Melojissa on parhaillaan jotain sellaista, mitä yhteiskunnassamme pitäisi olla. Elämysten tarjoamista, ihmisten mukaan ottoa ja tasa-arvoisuutta. Toveruutta. Samanlaisilla arvoilla ja päämäärillä kuin Kallan Melojissa haluan toimia myös laajemmin yhteiskunnassamme.
Itse olen saanut Kallan Melojissa suuren määrän elämyksiä ihmisten kanssa toimimisesta. Olen tutustunut toisiin ihmisiin, jotka ovat innokkaita miettimään yhteisiä asioita, ja täyttynyt kunnioituksesta heitä kohtaan. Olen päässyt kokemaan iloa, kun olen seurannut ihmisten innostusta opettaessani heille uusia asioita melonnasta. Olen saanut ilon auttaa ihmisiä voittamaan pelkojaan ja melomaan tasolla, jota vielä aiemmin pitivät itselleen mahdottomana. Olen saanut käydä kanssamelojien kanssa hienoja keskusteluja kesäilloissa, kun olemme palailleet koskelta tukikohtaamme. Ja perillä tukikohdassamme olemme nähneet keskikesän kauneimmat auringonlaskut. Elämä on ihanaa, kun siinä on melontaa.
Kannattaa lukea myös Hannu Klemetin blogikirjoitus hänen ensimmäisestä vuodestaan melojana ja koskimelojana. Minulla on ollut ilo ja kunnia opastaa Hannua hänen melojan-polullaan.
Jos melontaharrastuksen aloitus ja / tai Kallan Melojien jäsenyys kiinnostaa, kannattaa tästä linkistä suunnata tässä tekstissä mainitsemilleni Kallan Melojien nettisivuille.
Jälkikäteen lisätään tähän artikkeliin myös linkki Viikko-Savon haastatteluun minusta melonta-asioissa kesältä 2022. Siinä kerron, mikä on pahin kokemukseni koskelta turpaan saamisesta, mikä minua melonnassa kiehtoo ja miten melonta vaikuttaa hyvinvointiini.
Konnekoskella porukalla käymisessä yhdistyvät opettaminen, yhteisöllisyys ja hauskanpito.
Myös paikallisradiokanava Savon Aaltojen toimittaja Sami Turusen minusta tekemä lauantaivieras-haastattelu kannattaa käydä kuuntelemassa, sillä puhun siinä paljon melonnasta ja työstäni Kallan Melojissa.